web space | free website | Business Hosting Services | Free Website Submission | shopping cart | php hosting

Luku 2 -- Ei se Amerikka mihinkään romahda...

"Amerikka on Amerikka mutta me olemme heitä parempia." Näin kivahti Juri Andropov tultuaan valituksi NKP:n pääsihteeriksi Brezhnevin kuoleman jälkeen. Tämä lausahdus kuvastaa hyvin sitä Amerikan vastaista mielialaa jota tunnettiin ympäri maailmaa 1970- ja 1980-luvulla.

Oliko tälle 1970- ja 1980-luvun USA:n vastaiselle kaunalle perusteita? Mielestäni vastaus on, että ei erityisemmin. 1970-luvulla Amerikka kävi Vietnamin sotaa, aiheuttaen siellä paljon kärsimystä, mutta 1980-luvulla ja tämä sota oli jo historiaa, ja 1980- ja 1990-luvulla Yhdysvallat käyttäytyi mielestäni aivan sivistyneen valtion tavoin. Sitä paitsi, vain harvat sotilaat menivät Vietnamiin vapaaehtoisesti -- heidät pakotettiin siihen, ja se oli amerikkalaisten oma vastarinta joka lopulta lopetti sodan. Sitten taas 2000-luvulla, Bush nuoremman tultua valtaan, asiat lähtivät taas menemään väärään suuntaan, mutta amerikkalaiset lopulta ymmärsivät lopulta tehneensä väärin, ja myös joutuivat kärsimään tekojensa seurauksista pankkikriisin muodossa. Silloin kun Neuvostoliitto oli vielä voimissaan, Yhdysvallat nähtiin epäoikeudenmukaisena maana jossa rikollisuus rehottaa eikä köyhistä pidetä huolta. Suomessa oli varaa sosiaaliturvaan koska Neuvostoliitto osti meiltä tavaraa ylihintaan, ja maan romahduksen jälkeen Nokia alkoi menestyä. Yhdysvallat on joutunut aina toimimaan markkinoiden ehdoilla, mutta vasta 2000-luvulla maa vajosi liki täydelliseen taloudelliseen anarkiaan. Joka tapauksessa, nämä esiin tulleet väärinkäytökset (Enron, Halliburton) saivat amerikkalaiset kaipaamaan säädellympää taloutta, samalla kun Euroopassa oikeistopuolueet ovat menestyneet erinomaisesti. Täten, amerikkalaisten ja eurooppalaisten välillä ei ole juurikaan eroa.

1930- ja 1940-luvulla Suomen Ev. Lut. kirkossa oli ryhmiä jotka suhtautuivat myönteisesti fasismiin (esim. Vihtori Kosola). 1960- ja 1970- luvulla Kirkossa mentiin toiseen äärimmäisyyteen -- ihailtiin Neuvostoliittoa ja katsottiin maan ihmisoikeusrikkomuksia "läpi sormien". Amerikkaan suhtauduttiin halveksivasti -- osin siksi että siellä ei ollut "valtionkirkkoa" ja haluttiin erottautua sellaisista uskonnollisista piireistä jotka ihailivat Yhdysvaltoja. Viime vuosina tämä "Amerikka-viha" on saanut lisää kannatusta kristittyjen keskuudessa, ja se ilmenee erilaisten profetioiden muodossa joissa ennustetaan -- ja toivotaan -- pikaista tuhoa Amerikalle. Huvittavaa tässä on se, että nämä "profeetat" (kuten myös monet muut Amerikkaa) vihaavat ryhmät levittävät sanomaansa tietokoneiden ja internetin välityksellä, mikä on suurelta osin amerikkalaista teknologiaa.

Amerikassa on omat ongelmansa -- en minä sitä kiistä. Monet käyttävät huumeita (syynä on osaksi se, että CIA salakuljetti Vietnamin sodan varjolla maahan paljon heroiinia Kaakkois-Aasiasta); siellä on paljon rikollisuutta ja väkivaltaa (koska maahan on muuttanut paljon ihmisiä Hondurasista ja muualta Keski-Amerikasta joissa on käyty sisällissotaa ja he ovat omaksuneet väkivaltaisen mallin entisestä kotimaastaan); kansalaiset seuraavat usein sokeasti johtajaansa (koska koulutuksesta on tehty tarkoituksella mahdollisimman heppoista ja lapsista lyhytjännitteisiä vääränlaisella ravinnolla, kuten hampurilaiset ja sokeriset virvoitusjuomat); jne. On Amerikassa myös paljon hyvää: ihmiset perinteisesti antaneet paljon rahaa hyväntekeväisyyteen; he pitävät huolta naapureistaan; ja loppujen lopuksi, USA on "oikeusvaltio" jossa on paljon lakimiehiä, rikoksia ratkaistaan huipputeknologian avulla, ja kaltoin kohdeltu osapuoli saa usein oikeutta (esim. Wal-Mart on usein tuomittu korvauksiin työntekijöiden syrjimisestä). Vajaa vuosi sitten seurasin huvittuneena Jimiltä tullutta ohjelmaa jossa Leon Logothetis -niminen nuorukainen matkusti New Yorkista Los Angelesiin pummaten ruokaa ja yösijaa kohtaamiltaan ihmisiltä -- myöhemmin hän teki samanlaisen reissun Euroopassa. Sain sen vaikutelman että USA:ssa ihmiset olivat keskimäärin hieman avuliaampia kuin Euroopassa -- tosin kumpaankin maanosaan mahtui kaikenlaisia ihmisiä. Palomiehet USA:ssa olivat avuliaita -- mahdollisesti siksi koska työn luonne muistuttaa heitä jatkuvasti heidän omasta kuolevaisuudestaan.

Jos lukee Cutting Edge -ministeriön artikkeleita, Kjos-ministeriön artikkeleita, Last Trumpet -uutiskirjeitä, Jouko Pihon keräämiä profetioita tai Leap2020 -nimisen puljun ennustuksia joita "Pena" aina vähän väliä siteeraa Netmission-foorumilla, heidän kirjoituksensa ovat yllättävän samankaltaisia: Amerikka tuhoutuu, ihmiset ovat siellä täysin mätiä. Piste. Minäkin uskoin näihin ennustuksiin ennen kuin aloin ajatella omilla aivoillani, sekä tutkia asioita.

Kuinka moni on kuullut George Washingtonin saamasta ilmestyksestä? Todennäköisesti aika harva, vaikka aihe ei kenties ole täysin tuntematon, suomalaisillekaan. Monet tuntevat suurta houkutusta unohtaa että Washington olisi edes koskaan saanut tällaista ilmestystä, tai julistaa se Saatanasta peräisin olevaksi, sillä se ei tue heidän teoriaansa USA:n pikaisesta romahduksesta jota seuraa antikristuksen valtakausi sekä Harmagedonin taistelu. Näyn mukaan, jonka "taivaallinen" olento kertoi George Washingtonille hänen ollessaan suurissa vaikeuksissa taistellessaan itsenäisyyden puolesta englantilaisia sotilaita vastaan. Näyn mukaan Yhdysvaltoja vastaan tullaan hyökkäämään useiden eri valtioiden toimesta ja maa kärsii suuria tuhoja (epäilemättä rangaistuksena kansalaistensa synneistä), ja maa kärsii suuria tuhoja, mutta pelastuu lopulta (koska ihmiset eivät ole täysin paatuneita) taivaallisten olentojen (pleiadialaisten?) puututtua asioiden kulkuun. Kirjassa Dulce Book osoitetaan että nämä pleiadialaiset ovat hyvin Amerikka-myönteisiä kun taas liskot kannattavat natseja -- ja miksi eivät olisi, olettaen että pleiadialaiset ovat muinaisten kreikkalaisten jälkeläisiä, ja Kreikkahan oli demokratian kehto. [3]

GEORGE WASHINGTONIN NÄKY TULEVAISUUDESTA

Lukuisat kertomukset George Washingtonin näystä ja profetiasta ovat yhtäpitäviä sisältönsä suhteen. On ollut ainoastaan vähäisiä variaatioita joissakin yksityiskohdissa kun tätä tarinaa toistettiin vuosien myötä niiden toimesta joille Kenraali Washington oli kertonut tämän. Tämä paikka on Valley Forge, kylmänä ja katkerana talvena vuonna 1777. Washingtonin armeija oli joutunut perääntymään useita kertoja ja tilanne oli epätoivoinen. Ruoka oli käynyt vähiin. Joillakin sotilailla ei ollut edes kenkiä. Monet sotilaat olivat sairaita ja kuolemassa tauteihin ja uupumukseen. Moraali oli alhaalla, ja siirtokunnissa kampanjoitiin ahkerasti itsenäisyyttä vastaan. Kuitenkin, Kenraali Washington oli sitoutunut käymään taistelun loppuun. Nämä ovat ensikäden havainnoitsijan, Anthony Shermanin sanoja, joka oli siellä ja kuvailee tilannetta: "Sinä epäilemättä kuulit tarinan Washingtonin kävelystä pensaikkoon rukoilemaan. Tuota, tämä ei ole ainoastaan totta, vaan hän meni usein rukoilemaan salaiseen paikkaan saadakseen apua ja lohtua Jumalalta, jonka jumalallisen sallimuksen väliintulo vei meidät turvallisesti ahdistuksen synkimpien päivien yli. Eräänä päivänä, minä muistan sen hyvin, kun hyinen tuuli puhalsi lehdettömän metsän läpi, vaikka taivas oli pilvetön ja aurinko paistoi kirkkaasti, hän pysyi kasarmissaan melkein koko iltapäivän yksin. Kun hän tuli ulos, minä huomasin että hänen kasvonsa olivat kalpeammat kuin tavallisesti. Hänen mielessään näytti olevan jotakin, enemmän kuin jokapäiväisiä asioita. Palaten juuri hämäräntulon jälkeen, hän lähetti sanoman kasarmin virkailijalle jonka minä mainitsin, joka oli silloin palvelusvuorossa. Käytyään alustavia neuvotteluja noin puolen tunnin ajan, Washington kertoi tapahtumista tuona päivänä."

WASHINGTONIN OMIN SANOIN...

"Tämä iltapäivänä, kun minä olin istumassa tämän pöydän äärellä valmistautumassa käskynjakoon, jokin näytti häiritsevän minua. Katsoen ylös, minua vastapäätä seisoi kaunis nainen. Niin tyrmistynyt minä olin, sillä minä olin antanut tiukan käskyn että minua ei saisi häiritä, että kesti joitakin hetkiä ennen kuin minä löysin kielen tiedustella hänen läsnäolonsa syytä. Toisen, kolmannen ja jopa neljännen kerran minä toistin kysymykseni, mutta en saanut vastausta arvoitukselliselta vierailijaltani, paitsi kevyen kulmakarvojen noston. Tähän mennessä, minä tunsin oudon tunteen leviävän kehoni läpi. Olisin noussut, mutta olennon tuijotus naulitsi minut paikalleni. Minä puhuttelin häntä vielä kerran, mutta minun kielestäni oli täytynyt tulla hyödytön, aivan kuin se olisi halvaantunut. Uusi tunne, arvoituksellinen, voimakas, vastustamaton, otti minut valtaansa. Kaikki mitä minä pystyin tekemään oli tuijottaa vierastani kiinteästi, valppaasti. Asteittain, tämä ympäröivä ilmapiiri näytti aivan kuin se olisi täyttynyt aistimuksilla, ja valolla..."

"Tämä vierailija muuttui eteerisemmäksi ja kuitenkin selvästi erottuvammaksi minun silmissäni kuin aiemmin. Minä nyt aloin tuntea aivan kuin henkilö olisi kuolemassa (as one dying), tai pikemminkin kokemassa tunteen jonka minä joskus kuvittelen seuraamassa hajoamista. En ajatellut, en järkeillyt, en liikkunut; kaikki olivat samalla tavalla mahdottomia. Tuijotin ainoastaan kumppaniani kiinteästi. Kuulin äänen sanovan: 'Tasavallan lapsi, katso ja opi.' Samalla vierailijani ojensi käsivartensa kohti itää. Minä näin raskaan valkoisen jonkun etäisyyden päässä avautuvan lakanan tavoin. Tämä haihtui asteittain, ja minä katsoin outoa näkymää. Edessäni avautui suurella tasangolla kaikki maailman valtakunnat -- Eurooppa, Aasia, Afrikka ja Amerikka. Minä näin keikkumista (rolling and tossing) Euroopan ja Amerikan välillä, Atlantin aaltoilua, sekä Aasian ja Amerikan välillä."

"'Tasavallan lapsi', sanoi tämä sama arvoituksellinen ääni kuin aiemminkin. 'Katso ja opi.' Tällöin minä näin tumman, varjomaisen olennon, kuin enkelin, seisovan, tai pikemminkin leijuvan ilmassa Euroopan ja Amerikan välillä -- koskettavan kummallakin kämmenellään merta, samalla kun hän heitti vasemmalla kädellään jotakin Euroopan ylle. Välittömästi, pilvi nousi näiden maiden ylle, ja kerääntyi keskelle valtamerta. Hetken se pysyi paikallaan, ja sitten liikkui hitaasti länteen, kunnes se peitti Amerikan pimeyteen. Pilvistä tuli salamoita, ja minä kuulin amerikkalaisten vaimeaa nyyhkytystä ja ulvontaa. Toisen kerran tämä enkeli kosketti valtameren vettä ja pirskotti sitä kuten aiemminkin. Tämä synkkä pilvi vetäytyi takaisin merelle, jonka aaltoihin se katosi. Kolmannen kerran minä kuulin tämän arvoituksellisen äänen sanovan: 'Tasavallan lapsi, katso ja opi.' Suuntasin katseeni Amerikkaan, ja kyliä, kaupunkeja nousi toinen toisensa perään kunnes koko maa Atlantilta Tyynellemerelle oli niiden peitossa."

"Taas minä kuulin tämän arvoituksellisen äänen sanovan: 'Tasavallan lapsi, vuosisadan loppu koittaa, katso ja opi.' Tämä synkkä ja varjoinen enkeli käänsi kasvonsa etelään, ja Afrikasta minä näin pahaenteisen hahmon lähestyvän meidän maatamme. Se liihotteli hitaasti jokaisen kaupungin ja kylän ylle. Asukkaat järjestäytyivät taistelurintamaan toinen toisiaan vastaan. Kun minä edelleen tarkkailin minä näin kirkkaan enkelin, jonka otsa lepäsi valokruunun sisällä, johon oli kirjoitettu sanat 'Union', kantaen Amerikan lippua jonka hän pystytti jakautuneen kansakunnan väliin ja sanoi: "Muistakaa te olette veljiä.' Välittömästi, asukkaat luopuivat aseistaan ja tulivat ystäviksi taas kerran, ja yhdistyivät."

"Kenraali Washington kuulee taas kerran: 'Tasavallan lapsi, katso ja opi.' Nyt, tämä synkkä ja varjoinen enkeli asetti pasuunan suuhunsa ja puhalsi kolmesti; ja siepaten vettä valtamerestä hän pirskotti sitä Euroopan, Aasian ja Afrikan ylle. Sitten minä kohtasin pelottavan näkymän; kaikista näistä maista nousi paksuja, mustia pilviä jotka pian LIITTYIVÄT YHDEKSI. Tämän massan läpi hehkui TUMMANPUNAINEN valo jonka läpi minä näin suuren määrän aseistettuja miehiä, jotka liikkuen pilven mukana, marssivat maan poikki ja purjehtivat merta pitkin Amerikkaan. Tämä pilvi peitti meidän maamme, ja minä näin näiden valtavien armeijoiden tuhoavan koko maan ja polttavan kylät ja kaupungit. Kun minun korvani kuulivat tykkien jylinää, miekkojen iskeytymistä ja miljoonien huutoa, minä kuulin taas tämän arvoituksellisen äänen sanovan: 'Tasavallan lapsi, katso ja opi.' Kun ääni oli tauonnut, tämä synkkä ja varjoinen enkeli asetti pasuunan vielä kerran suuhunsa ja puhalsi pitkän ja pelottavan äänen. Välittömästi valo, niinkuin tuhat aurinkoa laskeutui alas yläpuoleltani, ja repi palasiksi nämä tummat pilvet jotka olivat peittäneet Amerikan. Samalla hetkellä tämä enkeli jonka otsassa oli edelleen kirjoitettuna sana 'Union', ja joka kantoi kansallista lippuamme toisessa kädessään ja miekkaa toisessa, laskeutui taivaasta valkoisten henkien legioonan kera. Nämä välittömästi liittyivät USA:n asukkaisiin, joiden minä näin olevan kukistumaisillaan mutta jotka saivat lisää rohkeutta, kokosivat hajonneet rintamansa ja aloittivat taistelun uudelleen."

"Taas, keskellä taistelun pelottavaa jylinää, minä kuulin tämän arvoituksellisen äänen sanovan: 'Tasavallan lapsi, katso ja opi.' Kun ääni taukosi, tämä varjoinen enkeli viimeistä kertaa kastoi kätensä valtamereen ja pirskotti sitä Amerikan ylle. Välittömästi, tämä synkkä pilvi kääriytyi kokoon, tuomansa armeijan kera, antaen voiton maan asukkaille. Sitten, vielä kerran minä näin kun kylät ja kaupungit nousivat kartalle sinne missä minä olin nähnyt niitä aiemminkin, samalla kun tämä kirkas enkeli huusi kovalla äänellä: 'Kuten tähdet pysyvät, ja taivaat lähettävät kastetta alas maan päälle, niin kauan Unioni kestää.' Ja ottaen otsaltaan kruunun jossa liki sana 'Union', hän asetti sen lipun juurelle samalla kun ihmiset polvistuivat ja sanoivat: 'Amen.' Näyttämö alkoi välittömästi hämärtyä ja hajota, ja lopuksi minä en nähnyt muuta kun nousevan, pyörteilevän höyryn; saman jonka minä näin aluksi. Myös tämä katosi, löysin itseni vielä kerran tuijottamasta tätä arvoituksellista vierasta joka, samalla äänellä kuin olin kuullut aiemminkin sanoi: 'Tasavallan lapsi, mitä sinä olet nähnyt täten tulkitaan: Kolme suurta onnettomuutta tulee kohtaamaan Tasavaltaa. Viimeinen on kaikkein pelottavin, mutta tässä suurimmassa konfliktissa KOKO MAAILMA YHDISTYNEENÄ ei kykene voittamaan häntä. Oppikoon jokainen Tasavallan lapsi elämään hänen Jumalansa, Maansa ja Unioninsa puolesta.' Näiden sanojen myötä näky katosi, ja minä tunsin nähneeni näyn jossa oli näytetty minulle Yhdysvaltain syntymä, kehitys ja kohtalo."

Täten päättyi kenraali George Washingtonin profeetallinen näky Amerikan Yhdysvalloista sellaisena kuin se oli kerrottu hänen omin sanoin.

On tietenkin jokaisen oma asia päättää uskooko hän profetioihin tai tulkintoihin joissa USA kukistuu ja kaikki päättyy siihen, vai tähän monimutkaisempaan teoriaan, jossa Yhdysvallat vielä kerran pelastuu valloittajien kynsistä, mutta minusta tämä jälkimmäinen kuulostaa uskottavammalta, ei vähiten sen takia että nämä "maailmanlopun ennustelijat" ovat erehtyneet niin usein. Se on sitten eri asia, että milloin tämä tapahtuu. Amerikan sokea vihaaminen on aivan yhtä järjetöntä kuin sokea ihailukin.


Takaisin