web space | website hosting | Business Hosting | Free Website Submission | shopping cart | php hosting

Jälkisanat

Tämä on todennäköisesti viimeinen kirja jonka julkaisen pitkään aikaan. Olen yksinkertaisesti jo sanonut kaiken saottavani, ja tässäkin kirjassa tuntuu olevan turhan paljon vanhan toistoa sekä pitkiä lainauksia www-sivuilta sekä historian kirjoista, kuten oli myös edellisessä kirjassani, Iltarusko. Tämä on yleinen ongelma. Monet kristilliset kirjat, varsinkin Kuvan ja Sanan julkaisemat ovat usein vain vähän yli sata sivua pitkiä; jos kirjailija ei saa aikaan tämän enempää tekstiä, se viittaa siihen että hänen "tutkimuksensa" ei ole luotettava. On helppo kirjoittaa 100-sivuinen kirjan jossa "todistellaan" että maapallo on litteä, mutta yritäpäs kirjoittaa samasta aiheesta 400-sivuinen kirja... Jos Iltarusko ja Yhdeksänsataa vuotta ennen maailmanloppua julkaistaisiin kirjana, ne olisivat todennäköisesti yli 200 sivua pitkiä, ja jos minä yhdistäisin nämä kaksi kirjaa yhdeksi, siitä tulisi ehkä 300-sivuinen. Siis, vähän enemmän kuin "sata sivua" vaikka ottaisikin huomioon pitkät lainaukset muista lähteistä...

Tämä on eräänlainen "päiväkirja" -- REHELLINEN kuvaus sellaisen ihmisen kamppailusta rappeutuvan mielenterveyden kanssa jolle on viidentoista vuoden ajan syötetty valheita tyyliin "Jeesus tulee pian", "talous romahtaa", "tulee suuri herätys", "tempaus on ovella"... Kirjassa käytetty kieli on paikoin karkeaa, se on keino jonka minä olen omaksunut pysyäkseni järjissäni. "Robotit" kuten Olli ja "Bileamin aasi" eivät varmasti pidä tästä kirjasta, mutta minä olenkin sitkeä, osaan venyä enkä ole murtunut (ainakaan vielä) ulkoisen paineen edessä. Ollilla ja "Bileamin aasilla" saattaa olla teräksen kova ulkokuori mutta se saattaa murtua Todennäköisesti tulee murtumaan) kun selviää että Jeesus ei tulekaan vielä. Vielä pahempi tilanne on Mellerillä, David Baylla, David Meyerillä Leap 2020 (nykyään Europe2020.org -nimisellä puljulla joiden elanto on riippuvainen erilaisista "maailmanlopun ennustuksista". Meller teki rikosilmoituksen Seppo Juntusesta (jota hän ei sitten lopulta pannutkaan täytäntöön) ilmeisesti siksi että hän koki, että hänen kirjoituksensa (en muista enää lehden nimeä -- joku kirkollinen aikakauslehti se oli joka tapauksessa) vähensi Patmos -lähetyssäätiön ansaitsemia rahoja. Samasta syystä hän yritti saada minutkin oikeuteen. Hän itse on "hukannut" äärettömän paljon rahaa kommenteillaan Benny Hinnistä, George W. Bushista, Irakin sodasta, sionismista, kuten myös loputtomat väärät ennustukset, eikä hän tule koskaan saamaan näitä rahoja takaisin -- ei vaikka hän haastaisi kaikki suomalaiset oikeuteen. Julkinen anteeksipyyntö auttaisi tilannetta mutta sekään ei palauta tilannetta historiaan, kahdenkymmenen vuoden taakse. Ne rahat on menetetty lopullisesti. Tosin, usein hänen Israel-tilaisuuksissa keräämänsä kolehdit ovat menneet "Israelin lohdutukseksi". Mikäli tämä on kiertoilmaisu jolla pyritään peittämään se, että näitä rahoja ei käytetä juutalaisten evankelioimiseen, se on sama kuin jos ne vetäisi vessanpöntöstä alas. Sionistisen juutalaiset USA:ssa lahjoittavat miljardeja dollareita Israelin hyväksi, eivätkä nämä rahat varmasti mene evankeliointiin, joten Israel saa ulkomailta enemmän rahaa taloutensa pyörittämiseen kuin moni muu maa.

Kirja on osin päiväkirjan muodossa; olen ehkä tietoisesti pyrkinyt matkimaan "Juoppohullun päiväkirjaa" -- tässä tapauksessa "uskovaisen juoppohullun päiväkirja". Käyttämäni siideri ei ole ollut 4,7 -prosenttista vahvempaa (myös Ofelia -viinit ovat olleet vahvuudeltaan samaa luokkaa), mutta sekin on riittänyt siihen että olen saanut nukuttua tunnin tai pari melkein jokaisena iltapäivänä tänä vuonna. Täten, jos pystyy nukkumaan kaksi kertaa vuorokaudessa, aika kuluu nopeammin; toisin sanoen, koittaa nopeammin taas uusi turha päivä jolloin ei tule tempausta, ei pörssiromahdusta, ei sotaa Lähi-itään (onneksi) eikä mitään muutakaan. Mänttä on pieni kaupunki, siellä on jonkin verran harrastustoimintaa, mutta ei kovin paljon. Jos asut suuremmassa kaupungissa, liity vaikka shakkikerhoon, purjehdusseuraan (mikäli olet todella saanut kipinän ehdotukseeni rakentaa oman purjeveneen -- ja vaikka et olekaan, voit ystävystyä siellä jonkun kanssa ja päästä hänen veneellään purjehdusmatkalle valtamerellä). Lehdessä (muistaakseni Aamulehti) oli jokin aika sitten juttu puolalaisista kodittomista jotka rakensivat purjevenettä. Voisit liittyä seurakuntaan ja lähteä heidän kanssaan Venäjälle evankeliointi-matkalle, tai liittyä vaikka jousiampujiin (varsijousi on tehokas ase taistelussa Uutta maailmanjärjestystä vastaan, eikä tieto niiden omistamisesta päädy viranomaisten haltuun). Todennäköistä on, että kaikki nämä ehdotukset saavat lukijalta suuren halveksunnan, mutta kyllä minua saa halveksia; se ei ole kiellettyä eikä se loukkaa minua. Itse asiassa, olen kohdannut halveksuntaa, varsinkin uskovaisten taholta kaikki nämä vuodet (ehkä minussa on jotain sellaista jotka saavat joissakin "uskovaisissa" aikaan negatiivisen reaktion). Kuitenkin, jos halveksit minua, EN HALUA ETTÄ SANOT SEN PÄIN MINUN KASVOJANI. Minä en suostu olemaan kenenkään "nyrkkeilysäkki" johon lukija voi purkaa pahaa oloaan...

Kuten sanoin, maailmassa kaikki polkee paikallaan. Nyt, aivan viimeisimmät tiedot viittaavat siihen, että uusi auringonpilkkujakso ei olekaan alkanut, vaikka keväällä olin lähes varma että se oli viimeinkin alkanut. Samoin, myös El Niño joka oli kehittymässä keväällä näyttää hiipumisen merkkejä. Mikäli olemme siirtyneet pysyvästi samanlaiseen ilmastoon kuin pieni jääkausi 1600-luvulla, eikä tule edes kunnon El Niñoa, tällöin, ensi kesästä ei tulisikaan sellaista piinallisen kuumaa jollaisella minä aiemmin pelottelin. Täten, Uuden maailmanjärjestyksen porukoiden on aika vaikea keksiä tekosyytä jonka varjolla vainota kristittyjä, konservatiiveja tai patriootteja.

Lopuksi, kirjan nimi on "Yhdeksänsataa vuotta ennen maailmanloppua". Nimi on lainattu Anatoli & Boris Stugarskin (venäläisiä tieteiskirjailijoita -- silloin Neuvostoliitto) kirjasta Miljardi vuotta ennen maailmanloppua. Aika on siis lyhentynyt 1 000 000 000 vuodesta 900 vuoteen. Melkoinen "parannus". Toisaalta, tämä "yhdeksänsataa vuotta" on vain ohjeellinen arvio. Jeesuksen paluuseen voi mennä 30 vuotta, siihen voi mennä 900 vuotta, tai se voi olla jotakin siltä väliltä. Olen tyhmä, en osaa sanoa tarkemmin.

Kotimaa-lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli. Se kuvaa hyvin sitä rappiota joka vallitsee Suomen Ev. Lut. Kirkossa:

Uskoon tuleminen" katoamassa rippikoulusta

Ilmaisu "tulla uskoon" sopii huonosti rippikouluun, jossa korostetaan kastetta, yliopiston lehtori, TT Lassi Pruuki sanoo.

Termi "tulla uskoon" on pietistisesti virittynyt, sanoo rippikoulukirjoja kirjoittanut Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan uskontodidaktiikan yliopistonlehtori, TT Lassi Pruuki. Ilmaisu viittaa hänen mielestään siihen, että ihmiseen tulee uskoon tullessaan jotakin, mitä hänellä ei ole aiemmin ollut.

Rippikouluopetuksessa korostuu kuitenkin kaste, jossa meille lahjoitetaan usko. Tähän armoon me saamme palata päivittäin. Rippikoulun tavoite ei siis voi olla uskoon tuleminen, vaan pikemminkin uskossa vahvistuminen.

Pruuki toivoisikin, että rippikoulukokemukseksi jäisi uusi ymmärrys kasteen lahjasta.

Konfirmaatiossa rippikoululaisilta kysytään "tahtoa osoittaa Jumalan armon avulla uskoa elämässä". Nuorten vastaus "tahdon" ei Pruukin mielestä viittaa henkilökohtaisen uskonratkaisun tärkeyteen.

Rippikoululaiset vastaavat kysymykseen monenlaisin miettein. Minä uskon, että tahtominen on heillä, ja meillä kaikilla, välillä suurempaa ja välillä pienempää. Kysymyksestä ei pidä luopua, vaikka se tuntuu suurelta." [51]


Mäntässä,
elokuussa 2009


Takaisin