web space | website hosting | Business WebSite Hosting | Free Website Submission | shopping cart | php hosting

Luku 4 -- Meller, Lusa, "Pena", "Bileamin aasi" -- auringonlaskun porukkaa kaikki tyynni

Rakkaat lukijat, edellisessä kirjassani minä mainitsin Jarmo Sormusen ja ylistin sitä kun hän aikoinaan opetti ahdistuksen ajan puolivälissä tapahtuvaa tempausta -- kenties arvostetuin henkilö joka Suomessa joka on asettunut tälle kannalle. Hän erosi Kansanlähetyksestä hiljattain -- periaatteessa aivan oikeasta syystä, sillä hänen mukaansa Kirkon pitäisi olla uskovien yhteisö eikä sellainen joka huolii jäsenekseen kenet tahansa -- mutta kuitenkin, tietynlainen tyhjyys jäi jäljelle... Tämä tarkoittaa sitä että Meller & kumppanit saavat nyt julistaa omaa oppiaan kenenkään kyseenalaistamatta sitä... Ai niin, onhan vielä "tunnustukselliset luterilaiset" mutta heidän oppinsa on niin kummallista ja he ovat muutenkin niin syrjäänvetäytyvää porukkaa että harva edes noteeraa heidän olemassaoloaan.

Olen huomannut monissa uskovissa -- en suinkaan kaikissa -- oudon piirteen: he ovat ikään kuin menettäneet osan inhimillisyydestään ja heistä on tullut robotin kaltaisia. Tämä näkyy mm. huumorintajuttomuutena, tunteettomuutena, aggressiivisuutena (sekä puheissa että teoissa) sekä siinä että että he mittaavat ihmisen arvon (sekä oman että lähimmäistensä arvon) siinä miten paljon he tekevät työtä tai lahjoittavat rahaa. Heistä on tullut äärimmäisen suorituskeskeisiä. Ja jos on ylimääräistä rahaa, toimintaa pitää laajentaa keinolla millä hyvänsä, ja pian rahaa tarvitaan entistä enemmän. Tällaista ministeriötä sitten johdetaan kuin suuryritystä, ja tilanne johtaa väistämättä siihen että kaiken sanomisen ja tekemisen taustalla on raha -- saarnatkin suunnitellaan sen pohjalta että ihmiset olisivat valmiit lahjoittamaan mahdollisimman paljon rahaa. Mikäli rahan kerääminen muuttuu kovin räikeäksi, jossain vaiheessa ihmiset saavat tarpeekseen ja "äänestävät jaloillaan". Näin on tapahtunut ainakin Pat Robertsonille, jonka saamat lahjoitukset ovat vähentyneet. Myös Benny Hinnin ja Patmoksen saamat lahjoitukset ovat saattaneet vähentyä viime vuosien aikana.

"Bileamin aasista" minä olen kirjoittanut jo kirjassa Iltarusko. Hän on se joka aikoinaan lähetti minulle suomentamiaan Cutting Edge ministeriön artikkeleita ja myöhemmin hirvittävät määrät kaikenlaisista eksyttäjistä kertovia lyhyitä juttuja, kunnes minä pyysin että "ei enää". Minulla ei ole mitään intressiä paasata kaikenlaisista ulkomaisista saarnaajista joista monet ovat vielä sellaisia joista en ollut aiemmin edes kuullut, tai joista minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa. Eksyttäjiä on aina ollut ja on aina oleva, mutta jos he pysyvät omissa lokeroissaan, minä haluan jättää heidät rauhaan jos he jättävät minut rauhaan. Meller on eri asia kahdesta syystä: 1) Hän on suomalainen ja vaikuttaa täällä monien ajatusmaailmaan toisin kuin valtameren takana pysyttelevät saarnaajat; 2) Hän ei ole pysynyt omassa lokerossaan vaan on sekaantunut asioihin jotka eivät kuulu hänelle, esim. USA:n presidenttipeli tai kirje jossa hän solvasi Bjarne Kallista. Lisäksi hänen jäljellä olevat kannattajansa ovat niin kiivasluonteista porukkaa että he saattaisivat olla valmiit tekemään vaikka mitä...

"Bileamin aasi" on hyvä esimerkki henkilöstä joka on tehnyt itsestään robotin. Tässä hänen suomentamansa juttu Dietrich Bonhoefferista:

- Dietrich Bonhoeffer (1906-1945) oli uus-ortodoksinen saksalainen teologi, radio-ohjelmien lähettäjä ja tuottelias kirjoittaja 1930-luvulla ja 1940-luvun luvun alussa Adolf Hitlerin valtaannousun, hallinnon ja romahduksen aikana. Hän oli suuresti mieltynyt uus-ortodoksiseen ajatteluun, teologiaan ja terminologiaan ja häneen vaikutti suuresti uus-ortodoksisuuden tärkeä teologi Karl Barth (1886-1968). (Barth ei kuitenkaan ollut Bonhoeffer’in hengenheimolainen. Suom. huom.) Bonhoeffer'in kirjoitusten ansioksi katsotaan, että ne auttoivat luomaan "Jumalan kuolema"-teologian, jota anglikaanipiispa John A.T. Robinson popularisoi 1960-luvulla. Bonhoeffer oli todellisuudessa käytännöllinen ateisti ja uskonnollinen humanisti, joka käytännössä kielsi kaikki historiallisen kristinuskon keskeiset opit (Letters and Papers from Prison, ed. Eberhard Bethge, New York: Macmillan Co., 1972, pp. 9-12).

Bonhoeffer tunnusti avoimesti "olevansa velassa liberaaliteologialle." Julistaen, että on mahdotonta tietää totuutta Kristuksen todellisesta luonnosta ja olemuksesta, Bonhoeffer julisti, että Jumala on kuollut. Lisäksi Bonhoeffer uskoi, että todellinen kristitty oli sellainen uskoa tunnustava, joka täydellisesti upotti elämänsä tämän maailman menoon tullen sekulaariksi (maalliseksi) kristityksi. Hyljäten Raamatun objektiiviset muuttumattomat moraalin mallit Bonhoeffer julisti tilanne-etiikkaa -- että "senhetkinen rakastamisen velvoite" ratkaisee, mikä on oikein tai väärin (Letters and Papers from Prison, ed. Eberhard Bethge, New York: Macmillan Co., 1972, pp. 9-12, 378; Ethics, pp. 38, 186; No Rusty Swords, pp. 44-45).

Berliiniläisen psykiatrian professorin poikana Bonhoeffer opiskeli teologiaa Tubingenissa, Berliinissä ja Union Theological Seminary'ssa New York'ssa. Kun Hitler tuli valtaan vuonna 1933, Bonhoeffer, Berliinin yliopiston opiskelijapappi ja luennoitsija, liittyi natseja vastustaviin pastoreihin saksalaisessa "kirkkosodassa." Vuonna 1935 hänet nimitettiin johtajaksi Finkenwalde'n tunnustuskirkon seminaariin, joka suljettiin hallituksen toimesta vuonna 1937. Vuonna 1939 Bonhoeffer hylkäsi työtarjouksen Amerikassa turvassa lähestyvältä Euroopan sodalta. Hänellä oli vakaumus, että hänen oli kohdattava edessä olevat vaikeudet Saksan kristittyjen kanssa.

Toisen maailmansodan aikaisessa Saksassa Bonhoeffer'ia kiellettiin saarnaamasta ja julkaisemasta. Vaikka sanoikin olevansa Gandhin opetuslapsi ja uskovansa väkivallattomuuteen, Bonhoeffer työskenteli kaksoisagenttina natseja vastustavassa liikkeessä ja saksalaisessa sotilastoimistossa ja lopulta liittyi sodanaikaiseen salaliittoon Hitlerin salamurhaamiseksi. Vuonna 1943 hänet kuitenkin pidätettiin suorasta sekaantumisesta 14 juutalaisen salakuljettamiseen Sveitsiin. Hänet hirtettiin Natsien toimesta Flossenburg'issa 9.4.1945.

Vaikka oli vasta 39 vuotias, kun hänet teloitettiin, Bonhoeffer jätti rikkaan perinnön kirjoja, joista muutamia parhaina pidettyjä ovat Sanctorum Communio, Act and Being, The Cost of Discipleship ja Life Together, kuten myös kirjeitä, papereita ja hänen läheisen ystävänsä ja elämäkertakirjailijansa, Eberhard Bethge'n, julkaisemat muistiinpanot. Niihin kuuluvat: Letters and Papers from Prison (Kirjeitä ja papereita vankilasta), Ethics, ja kuusi osaa koottuja kirjoituksia (Dr. Ruth Zerner, City University of New York, "Dietrich Bonhoeffer," Eerdmans' Handbook To The History of Christianity, 1977, p. 603).

- Vaikka Bonhoeffer esitti omanlaistaan uusortodoksista eksistentialismia, hänen lämminsydäminen pyhyytensä ja korkealentoinen antautuneisuutensa Kristukselle ja kutsu kärsimään Hänen asiansa vuoksi. on tehnyt vaikutuksen moniin evankelikaaleihin. Hänen uskonnollinen sanastonsa voi kuulostaa evankelikaaliselta, mutta se oli olennaisesti eksistentiaalinen. Silti tänä päivänä löytyy niitä, jotka jatkuvasti esittävät Dietrich Bonhoeffer’in aitona kristittynä sankarina (esim. Don Matzat , Chuck Colson , ja Christianity Today-lehden toimituskunta.). Grand Rapids Baptist College (GARBC -- nykyisin Cornerstone College) suunnitteli syksyllä 1991 näytelmän, joka ylisti Bonhoeffer’in muistoa ja tri. . John F. MacArthur nuorempi on käyttänyt lainauksia Bonhoeffer’ilta selittämään aidon kristillisen yhteyden luonnetta ("The Riches and Responsibilities of Fellowship," The Master's Current, Winter 1994, p. 2). Kaikki sellaiset hyväksymisen osoitukset ovat selvästi oikeuttamattomia.

- Seuraavassa tiivistelmä Dietrich Bonhoeffer’in uskonkäsityksistä ja vaikutuksesta otettuna noin yli 14:sta häneen liitetystä kirjasta ja dokumentista:

1. Hän uskoi, että “Jumala opettaa meitä, että meidän täytyy elää ihmisinä, jotka voivat tulla toimeen oikein hyvin ilman Häntä. Jumala, joka on kanssamme, on Jumala, joka hylkää meidät.” Bonhoeffer uskoi myös, että käsitys Jumalasta “korkeimpana Olentona, täydellisenä vallassa ja hyvyydessä,” on “tuonpuoleisuuden valheellinen käsite” ja että “Jumala toimivana olettamuksena moraalissa, politiikassa ja tieteessä …. pitäisi hyljätä tai eliminoida niin pitkälle kuin mahdollista” (Letters and Papers from Prison, S.C.M. Press edition, Great Britain: Fontana Books, 1953, pp. 122, 164, 360).

2. Hän uskoi, että ihmiskunta on tullut aikuiseksi eikä enää tarvitse uskontoa, joka on vain todellisen uskon valeasu; hän ehdotti, että tarvitaan ”uskonnoton kristinusko.” Bonhoeffer’ille ”kristitty ei erotu uskonsa vuoksi, vaan tekojensa, osallistumisensa vuoksi Jumalan kärsimiseen maailman elämässä” (Letters and Papers from Prison, S.C.M. Press edition, Great Britain: Fontana Books, 1953, p. 163). Bonhoeffer'in viimeiset kirjoitukset ovat siten antaneet impulssin marxilaisille teologeille, jotka sponsoroivat ”vapautuksen teologiaa” ja muille, jotka haluavat edistää maallista yhteiskunnallista evankeliumia.

3. Hän kieltäytyi keskustelemasta Kristuksen alkuperästä, Hänen suhteestaan Isään, Hänen kahdesta luonnostaan, tai jopa kahden luonnon suhteesta. Bonhoeffer oli järkähtämätön käsityksessään, että on mahdotonta tietää objektiivinen totuus Kristuksen luonnon todellisesta olemuksesta. (Christ the Center, pp. 30, 88, 100-101).

4. Hän kyseenalaisti neitseellisen syntymän ja todellisuudessa kielsi sen (The Cost of Discipleship, p. 215).

5. Hän kielsi Kristuksen jumaluuden ja sanoi, että “tämän päivän Jeesus Kristus” ei ole todellinen persoona, vaan “yhteinen läsnäolo” (Testimony to Freedom, pp. 75-76; Christ the Center, p. 58).

6. Hän kielsi Kristuksen inhimillisen luonnon synnittömyyden ja edelleen kyseenalaisti Hänen maanpäällisen käyttäytymisensä synnittömyyden (Christ the Center, pp. 108-109).

7. Hän uskoi, että Kristus on olemassa kolmessa “ilmestysmuodossa” -- Sanana, sakramenttina ja kirkkona. Olettamuksesta, että Kristus on kirkko, hän johti, että kaikki ihmiset kirkossa ovat yhtä kuin Kristus (Christ the Center, p. 58; The Cost of Discipleship, p. 217). Tämä on panteismia!

8. Hän uskoi, että kristinusko ei ole poissulkeva, nimittäin, että Kristus ei ole ainoa tie Jumalan luokse (Testimony to Freedom, pp. 55-56).

9. Hän oli merkittävä hahmo varhaisessa ekumeenisessa liikkeessä, kuten todistaa hänen yhteytensä "World Alliance for International Friendship’iin" (Luopion WCC:n , Kirkkojen Maailmanneuvoston, edeltäjä), Union Theological Seminary’iin ja Visser Hooft’iin (josta myöhemmin tuli WCC:n ensimmäinen pääsihteeri) (Testimony to Freedom, pp. 22, 212, 568). Bonhoeffer kurottautui myös kohti roomalaiskatolisia ennakoiden laajempaa ekumeniaa, joka alkoi kukoistaa Vatikaani II:n jälkeen 1960-luvun puolivälissä.

10. Hän oli käytännöllinen evolutionisti (No Rusty Swords, p. 143), ja uskoi, että Genesis on tieteellisesti naivi ja täynnä myyttejä (Creation and Fall: A Theological Interpretation of Genesis 1-3).

11. Hän pitäytyi uusortodoksiseen teologiaan ja pelastusta koskevaan sanastoon (Testimony to Freedom, p. 130), oli sakramentalisti (Life Together, p. 122; The Way to Freedom, pp. 115, 153), uskoi uudestisynnyttävään imeväiskasteeseen (Letters and Papers from Prison, Macmillan, pp. 142-143), kuten myös aikuisten kasteessa tapahtuvaan uudestisyntymiseen (The Way to Freedom, p. 151), rinnasti kirkon jäsenyyden pelastukseen (The Way to Freedom, p. 93) ja kielsi henkilökohtaisen/yksilöllisen pelastuksen (Letters and Papers from Prison, Macmillan, p. 156).

12. Hän antoi vain vähän, tai ei mitään arvoa Vanhalle Testamentille -“… Vanhan testamentin usko ei ole pelastuksen uskonto” (Letters and Papers from Prison, S.C.M. Press edition, Great Britain: Fontana Books, 1953, p. 112).

13. Hän kielsi Kirjoitusten täydellisen sanainnoituksen uskoen, että Raamattu vain “todistaa” Jumalan Sanasta ja tulee Jumalan Sanaksi vasta, kun se “puhuu” yksilölle; muutoin se on pelkästään ihmisen/ihmisten sanaa (Testimony to Freedom, pp. 9, 104; Sanctorum Communio, p. 161). Bonhoeffer’ille Raamattu oli tarkoitettu ”selitettäväksi todistajana, ei viisauden kirjana, opettavana kirjana, ikuisen totuuden kirjana” (No Rusty Swords, p. 118). Hän uskoi myös korkeamman/historiallisen kritiikin arvoon, mikä merkitsee Raamatun erehtymättömyyden ja autenttisuuden kieltämistä (Christ the Center, pp. 73-74).

14. Hän ei uskonut Kristuksen ruumiilliseen ylösnousemukseen. Bonhoeffer uskoi, että ylösnousemuksen “historiallisuus” oli ”monitulkintaisuuden aluetta” ja että se oli yksi kristinuskon ”mytologisista” elementeistä, ”joka täytyy tulkita siten, ettei se tee uskontoa uskon ennakkoehdoksi.” Hän uskoi myös, että ”usko ylösnousemukseen ei ole ratkaisu kuoleman ongelmaan” ja että sellaiset asiat, kuin ihmeet ja Kristuksen taivaaseenastuminen, ovat myös ”mytologisia käsitteitä.” (Christ the Center, p. 112; Letters and Papers from Prison, S.C.M. Press edition, Great Britain: Fontana Books, 1953, pp. 93-94, 110).

- Tri G. Archer Weniger julisti: “Jos jätesangossa on hyvää ruokaa, niin joku voi löytää jotakin hyvää Bonhoeffer’ista, mutta jos on vaarallista odottaa löytävänsä ravintoa jätesangosta, niin silloin Bonhoeffer täytyy hyljätä totaalisesti ja heittää pois rienauksena. Se on pahempaa kuin jäte” (FBF Information Bulletin, May 1977, p. 12).

* Tämän raportin aineisto on osittain muokattu Don Jasmin’in paperista (Fundamentalist Digest, P.O. Box 2322, Elkton, MD 21922-2322). See also the 9/13/93 and 9/18/95 issues of Christian News (p. 21 and pp. 11-13, respectively), and the Oct-Dec 1991 Bibliotheca Sacra, pp. 399-408.] [4]

Mitä Wikipedia sanoo hänestä:
Bonhoeffer suhtautui Saksan kansallissosialistisiin vallanpitäjiin kriittisesti jo alusta alkaen. Pian kansallissosialistien valtaannousun jälkeen hän piti avoimesti kriittisen radioesitelmän Johtaja-käsitteen muuttumisesta. Vallanpitäjät keskeyttivät radiolähetyksen. Bonhoeffer osallistui myös alusta alkaen Tunnustuskirkon perustamiseen. Hän myös vastusti juutalaisten huonoa kohtelua jo keväällä 1933. Vuonna 1938 Bonhoeffer solmi sisäministerin erityisavustajana olleen ja sittemmin Saksan tiedustelupalvelun (Abwehr) lakimiehenä vaikuttaneen lankonsa Hans von Dohnanyin kautta ensimmäiset kontaktit Hitlerin vastaisen salaliiton keskeisiin hahmoihin, joita olivat Dohnanyin ohella Wilhelm Canaris, Hans Oster, Karl Sack ja Ludwig Beck.

Sodan syttymisen jälkeen kansallissosialistiset vallanpitäjät sulkivat Bonhoefferin johtamat pappisseminaarit. Tämän jälkeen Bonhoeffer keskittyi teologiseen tutkimukseen ja kirjallisiin töihin. Elokuussa 1940 Bonhoeffer sai puhekiellon "koko Valtakunnan alueella", koska hänen katsottiin syyllistyneen "kansaa hajottavaan toimintaan". Maaliskuussa 1941 kielto laajennettiin myös julkaisukielloksi. Samaan aikaan hänen yhteytensä Hitleriä vastustaviin salaliittolaisiin tiivistyivät. Bonhoeffer saattoi käyttää ekumeenisia kontaktejaan yrittääkseen saavuttaa neuvottelukosketuksen liittoutuneiden kanssa. Tässä mielessä hänen vuosina 1941 ja 1942 tekemänsä matkat Ruotsiin, Norjaan ja Sveitsiin osoittautuivat merkittäviksi. 31. toukokuuta ja 1. kesäkuuta 1942 Bonhoeffer tapasi Tukholmassa ja Sigtunassa vanhan ystävänsä, englantilaisen piispa George Bellin. Hän toimitti Bellille salaisia asiakirjoja ja esitteli Hitlerin vastaisen salaliiton tavoitteita. Salaliittolaisten toiveena oli, että liittoutuneet antaisivat julistuksen, jossa nämä olisivat julistaneet olevansa valmiita aselepoon Hitlerin kukistuessa sekä sanoneet, etteivät pidä Saksan kansaa kollektiivisesti vastuullisena kansallissosialistien rikoksista. Bonhoefferin pettymykseksi Britannian pääministeri Winston Churchill ja ulkoministeri Anthony Eden sanoivat kuitenkin, ettei salaliittolaisten toivoma julistus ollut mahdollinen. Samaten he torjuivat suoralta kädeltä tuen saksalaiselle vastarintaliikkeelle.

Bonhoefferin asenne Hitleriin ja tämän hallitukseen tiukkeni sodan aikana. Ennen sotaa hän oli vielä puhunut gandhilaisen, pasifistisen vastarinnan puolesta. Sodan jatkuminen ja raaistuminen sekä yhä radikaalimpia muotoja saava juutalaisten vaino pakottivat Bonhoefferin kuitenkin arvioimaan tilannetta uudelleen. Hän ei enää torjunut aseellista vallankaappausta ja attentaattia Hitleriä vastaan. Bonhoefferin mielestä tyranninmurha oli äärimmäisenä keinona eettisesti oikeutettu, vaikkakaan ei synnitön teko. Kyse oli käsien tahrimisesta, jos vastuunkanto sitä edellytti. Tämän ajatuksensa hän toi esiin esimerkiksi teoksessaan "Ethik" ("Etiikka"), jonka parissa hän työskenteli syksyllä 1940. Bonhoeffer liittyi yhä tiiviimmin Hitlerin vastaiseen liikkeeseen. Hän oli tietoinen suunnitelmista murhata Hitler, vaikka hän ei aktiivisesti osallistunutkaan attentaattihankkeisiin.

Bonhoeffer kihlautui 17. tammikuuta 1943 Maria von Wedemeyerin (1924–1977) kanssa. 13. ja 21. maaliskuuta Hitlerin vastainen salaliitto yritti Hitlerin murhaamista, mutta yritykset epäonnistuivat. Samana vuonna 5. huhtikuuta Bonhoeffer pidätettiin, koska hänen lankonsa Hans von Dohnanyin kotona tehdyssä kotietsinnässä löydettiin sattumalta asiakirjoja, jotka osoittivat hänen osallisuutensa vastarintaliikkeeseen. Koska Bonhoefferia epäiltiin ensin toiminnasta Wehrmachtia (Suur-Saksan armeijaa) vastaan, hän joutui tutkintavankeuteen armeijan vankilaan Tegeliin. Häntä vastaan nostettiin sotaoikeudessa syyte, mutta vastarintaliikkeeseen osallistuneet korkea-arvoiset upseerit onnistuivat ensi alkuun estämään jutun esittämisen.

20. heinäkuuta 1944 kreivi Claus von Stauffenberg teki Hitleriä vastaan pommi-iskun tämän itäisen sodankäynnin päämajassa Wolfschanzessa Itä-Preussissa. Attentaatti epäonnistui, ja Hitler selvisi vähäisin vammoin. Isku paljasti kuitenkin, että Hitlerin vastainen salaliitto oli levinnyt armeijan korkeimpaan johtoon. Gestapon suorittamien tutkimusten jälkeen useita salaliittoon sekaantuneita korkea-arvoisia upseereja pidätettiin ja tuomittiin kansantuomioistuimessa vallankaappausyrityksestä ja salaliitosta Hitleriä vastaan. Samalla Bonhoeffer menetti tärkeimmät suojelijansa. Lokakuun 8. päivänä 1944 Bonhoeffer joutui Gestapon haltuun ja hänet toimitettiin kuulusteltavaksi Gestapon pahamaineiseen päämajaan Prinz-Albrecht-Straßelle.

Helmikuussa 1945 Bonhoeffer kuljetettiin Buchenwaldin keskitysleiriin Weimarin lähelle. Huhtikuun alussa hänet evakuoitiin lähestyvien neuvostojoukkojen tieltä Flossenbürgin keskitysleirille Baijeriin. Huhtikuun 5. päivänä 1945 Adolf Hitler määräsi, että kaikki vielä elossa olevat heinäkuun 20. päivän salaliiton jäsenet oli teloitettava viipymättä, jotteivät he pelastuisi liittoutuneiden käsiin. Tämän määräyksen mukaisesti SS-oikeus tuomitsi Bonhoefferin yhdessä eräiden muiden syytettyjen kanssa kuolemaan hirttämällä huhtikuun 8. päivänä 1945. Tuomio pantiin täytäntöön aamunkoitteessa 9. päivänä huhtikuuta 1945, vain kuukausi ennen Saksan ehdotonta antautumista.

Vain muutama kuukausi ennen kuolemaansa, 19. joulukuuta 1944, Bonhoeffer kirjoitti kihlatulleen ja perheelleen joulutervehdykseksi valoisaa tulevaisuudenuskoa uhkuvan runon "Von guten Mächten treu und still umgeben". Se julistaa, että pimeyden ja pahuuden keskelläkin on lupa uskoa parempaan tulevaisuuteen. Runosta on tullut suosittu hengellinen laulu ja virsi, joka on sävelletty noin viitisenkymmentä kertaa. Suomeksi se tunnetaan nimellä "Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan". Suomen kirkon virsikirjassa se on ollut vuodesta 1986 numerolla 600. [5]

Katkelma Risto Santalan kirjasta "Taivasten valtakuntaa vastaan hyökätään":
Sama tragedia toistuu nykyään Dietrich Bonhoefferin elämäntyön tulkinnassa. On järkyttävää todeta, miten Bonhoefferin keskitysleirin paineessa kirjoittamista irrallisista ajatuksista on tehty "täysi-ikäisen maailman" ja "uskonnottoman kristinuskon" rakennelma, mikä on sisäisesti aivan vieras miehen muissa yhteyksissä esittämälle kristillisen uskon kuvalle. [6]
Minusta tämä "Bileamin aasin" lähettämä juttu oli aika tunteettomasti kirjoitettu. Hän olisi voinut olla vähän myötätuntoisempi. Bonhoeffer joutui keskitysleirille vastustettuaan Hitleriä ja ilmeisesti joutui kärsimään siellä niin paljon että menetti uskonsa. Surullinen tapaus. Emme kuitenkaan tiedä, että menettikö hän uskonsa lopullisesti. Kuinka moni meistä säilyisi uskossa mikäli joutuisi keskitysleirille. Moni odottaa ja toivoo kaikenlaisia katastrofeja jotka voisivat johtaa tällaiseen tilanteeseen. Mahtaisivatkohan he katua jälkeenpäin, mikäli heidän toiveensa toteutuisi?

Näyttää tällaiset artikkelit vain vahvistavat käsitystäni "Bileamin Aasista" tunteettomana robottina. Oppi voi olla oikea, mutta jos hän ei usko Jeesuksen anteeksiantoon, hän menee helvettiin "oikean" oppinsa kanssa.

Kolmas esimerkki on "Pena". Vielä kesäkuussa hän kirjoitti Netmission-foorumille siteeraten Leap2020-puljun tuoreinta ennustusta jossa romahdusta povattiin syksyyn, mutta viime viikkoina hän ei ole enää kirjoittanut tästä aiheesta. Leap2020-puljun asiakkaaksi pääsee lahjoittamalla 200 euroa hollantilaisen pankin tilille, niin saa joko kirjeitse tai sähköpostin välityksellä heidän "tuomiopäivän ennustuksiaan". [7] On heidän etujensa mukaista pitää ennustuksista kiinni viimeiseen asti, siirtäen niitä vähän väliä kauemmaksi, sillä muuten tilaajat loppuisivat. Toivottavasti he ovat keränneet riittävän paljon rahaa säästöön "pahan päivän varalle", että pääsevät palmun alle makaamaan jos/kun väistämätön tapahtuu ja ihmisille selviää lopullisesti että "maailmanloppu" on peruttu lähitulevaisuuden osalta.

Neljänneksi tulee Teijo Lusa. Aikoinaan hän ja Olli (Nokialainen) kävivät kiivasta mielipiteen vaihtoa sivujeni välityksellä koskien neljää kirjaa jotka hän oli kirjoittanut, mutta myöhemmin hän pyysi että poistaisin ne. Viimeisessä kirjassaan, Ehtoosade - Sata vuotta Pyhän Hengen työtä hän ennustaa "suurta lopun ajan herätystä", perustellen väitettään mm. sillä että jotkin Raamatun tutkijat 1800-luvulla olivat tällaista ennustaneet. En tiedä että tuleeko tällaista herätystä vai ei, mutta sillä ei ole edes väliä. Jos tulee, se tulee vasta kymmenien tai satojen vuosien päästä. Toki Teijo uskoo että tämä herätys tulee paljon aiemmin (hänen kirjansa Maailmanloppu 2028? perustuu oletukseen että Jeesus tulisi takaisin jo parinkymmenen vuoden sisällä). Vapaa-ajattelijoiden kampanja, "Jumalaa tuskin on olemassa", osoittaa että hänen povaamaansa suurta herätystä ei ole näköpiirissä.

Kaikkein paras esimerkki on Viktor Klimenko. Seuraava uutinen on MTV3:n sivuilta:

"Laulaja, näyttelijä Viktor Klimenko,64, retuutti naista käsistä saarnansa jälkeen, kertoo Ilta-Sanomat."

"Lehden mukaan välikohtaus sai alkunsa Klimenkon värikkäästä saarnasta. Lehden mukaan tapauksesta on tehty rikosilmoitus ja tapausta tutkitaan lievänä pahoinpitelynä."

"Eräs nainen halusi mennä kommentoimaan puhetta esityksen jälkeen. Hän ei ehtinyt edes sanoa asiaansa, kun Klimenko tarttui käteen ja sanoa, että "minähän en akkojen kanssa keskustele". Hän myös kutsui naista ämmäksi ja nalkuttavaksi akaksi, eräs paikalla ollut kertoo Ilta-Sanomien mukaan."

"Vihamielinen keskustelu kärjistyi lehden mukaan siihen, että Klimenkon väitetään retuuttaneen keski-ikäistä naista käsistä niin kovakouraisesti, että nainen sai käsiinsä isot mustelmat."

"Laulaja itse ei voi käsittää häntä kohtaan esitettyjä syytteitä."

"En voi tajuta. Minun on hirveän vaikea kuvitella koko hommaa. Kunhan nyt näen ensin, mitä he väittävät tapahtuneeksi. Sen jälkeen voidaan pohtia ja ennen kaikkea viranomaiset sitten ratkaisevat, onko jotain tapahtunut, Klimenko vastaa lehdessä."

"Lehden mukaan välikohtaus sai alkunsa Klimenkon värikkäästä saarnasta, jossa hän muun muassa kutsui tasavallan presidenttiä Tarja Halosta lesboksi." [8]

Suomi24-foorumilla joku kirjoitti nasevan kommentin:
"Nyt meni arvostus Klimenkoa kohtaan täysin. Menköön Venäjälle koko kasakka." [9]
Minusta todella törkeää käytöstä häneltä. Toivottavasti Klimenko saa ankaran rangaistuksen. Kotisivullaan, hän kommentoi ajankohtaisia asioita, tai ainakin yrittää kommentoida. [10] Teksti vaan on niin sekavaa että minä minä en ainakaan ymmärrä mitä hän yrittää sanoa. Tämän perusteella en ihmettele vaikka hän käyttäytyykin arvaamattomasti.

Minusta tämä nainen teki oikein tehdessään rikosilmoituksen Klimenkosta. Naisen päätöksen taustalla saattoi olla esimerkki jonka Meller antoi vuosi aiemmin tehdessään rikosilmoituksen Seppo Juntusesta. On kivaa kun saa kostaa henkilölle joka on loukannut itseä. Paljon kivempaa kuin antaa anteeksi! Aiemmin se oli Meller joka on uhannut oikeustoimilla ihmisiä joilla on ollut jotain kielteistä sanottavaa hänestä. Nyt osat ovat vaihtuneet ja päähän potkitut ovat nousseet vaatimaan oikeuksiaan. Vapiskaa Meller ja muut! Suuri herätys on tullut!

Mitä Tarja Haloseen tulee, olen aina inhonnut häntä. Hän on Suomen turhin presidentti joka ei osaa muusta puhua kuin Kansalaissodasta, ja siitä kuinka vaiettu asia se on -- mikä ei ole edes totta (häntä harmittaa vieläkin punaisten häviö). En ole koskaan äänestänyt häntä. Vuonna 2000 äänestin Esko Ahoa enkä kadu päätöstäni. Vuonna 2006 en äänestänyt lainkaan koska tiesin äänestämisen turhaksi. Nicolas Sarkozy on presidentti minun makuuni. Onneksi Halosen kautta on enää muutama vuosi jäljellä, toivottavasti saamme paremman presidentin, myös ulkonäkönsä puolesta. Kun Halonen edustaa Suomea, ulkomailla ajatellaan suomalaisten olevan jonkinlaisia degeneroituneita ali-ihmisiä (mikä ei loppujen lopuksi ole kovinkaan kaukana totuudesta). Kun Ruotsin kuningatar vieraili Suomessa, isä tokaisi puhelimessa: "On tämä Silvia vähän eri näköinen kuin Tarja Halonen."

Lopuksi kerron surullisen tapauksen. Tämä henkilö josta puhun on elossa, vaikka onkin jo iäkäs. Joten, jos joku epäilee tarinan todenperäisyyttä ja uhkailee oikeustoimilla, tämä henkilö on mahdollista tuoda todistajaksi, vaikka hänen korkean ikänsä vuoksi se ei ole suotavaa...

Tämä henkilö on eläkkeellä oleva pastori. Hänellä oli paljon Nokian osakkeita. Hän myi pois nämä osakkeet vuonna 1992 tai 1993, niiden ollessa halvimmillaan. Hänen vaimonsa sanoi (taisi olla vuosi 1999 tai 2000), että jos he olisivat myyneet nämä osakkeet nyt, he olisivat miljonäärejä. Hän sanoi, että näiden osakkeiden hinta oli noussut tuhatkertaiseksi. En tiedä mistä hän oli saanut tämän luvun; oliko joku asiantuntija mahdollisesti kertonut sen hänelle, mutta oman ymmärrykseni mukaan Nokian osake ei ole noussut läheskään näin paljon; tosin osakeannit, osakkeen splittaukset ja osingot vaikeuttavat arviointia. Joka tapauksessa HEX-indeksi nousi tänä aikana 650 pisteestä 18 000 pisteeseen, eli melkein 28-kertaiseksi; tuskin Nokian osake on noussut enempää kuin kaksi kertaa HEX-indeksin verran; mutta kuten sanoin, en tiedä. Vaikka osakkeen arvo on heitellyt vuosien varrella ja on nyt enää vähän yli yhdeksän euroa, kun se vuonna 2000 oli kuusikymmentä euroa, niin firma on kuitenkin maksanut koko ajan hyvää osinkoa. En ymmärrä miksi Meller suhtautuu koko ajan niin kielteisesti jos ihminen haluaa säästää pitkäjänteisesti, esim. sijoittamalla osakkeisiin tai rahastoon. Niin monet hänen kasettinsa ja radio-puheensa ovat käsitelleet Suomen tai USA:n "tulevaa romahdusta" että jos henkilö on saanut jotakin säästettyä "sukan varteen", hän pakostakin ahdistuu kuunneltuaan moisia puheita. Ja kuitenkin Meller kannattaa republikaaneja, jotka kannattavat markkinataloutta demokraatteja innokkaammin.

Takaisin tähän pastoriin. Silloin kun kävin siellä, huomasin että heille tuli Kipinä (myöhemmin Muuttuvan ajan maailma. Heillä oli myös Mellerin kirjeitä sekä joitakin Kuva ja Sana -kustannusyhtiön julkaisemia kirjoja. Vuosina 1992 ja 1993 Meller pelotteli kovasti talouden tulevalla romahduksella, (hän pelotteli tällä samalla asialla myös vuosina 1997 ja 2009), en ihmettelisi yhtään vaikka hänen puheillaan olisi ollut jotakin vaikutusta pastorin päätökseen myydä Nokian osakkeet huonoimmalla mahdollisella hetkellä. Paljonkohan rahaa Patmos olisi saanut heiltä mikäli heistä olisi tullut "miljonäärejä"? Ainakin Raamatun mukaiset kymmenykset.

On toki hyvä että kehitysmaita ja muutenkin hädänalaisia autetaan (nämä lahjoitukset voisi maksaa vaikka Nokian antamista osingoista), mutta kehitysmaiden asukkaiden ei saisi tuudittautua uskoon että rahaa tulee ikuisesti. Heidän olisi vähitellen aika oppia tulemaan omillaan toimeen. Vaikka nykyinen maailmanlaajuinen pankkikriisi onkin helpottamassa, synkät pilvet eivät ole kokonaan väistyneet Länsimaiden talouksien yltä. Amerikkalaiset yksityiset ihmiset antavat paljon lahjoituksia moniin erilaisiin kohteisiin, mutta se raha on lainaa jota Kiina ja öljyllä rikastuneet arabimaat antavat (huvittavaa tässä on se, että islamilaisten maiden lainaamilla rahoilla rahoitetaan täten arabimaailman evankelioimista ja Kiinan lainaamilla rahoilla Kiinan evankelioimista). Voimme vain katsoa ja odottaa saako USA alijäämänsä kuriin ennen kuin lainanantajien kärsivällisyys pettää. Lisäksi, maapallon öljyvarat ehtyvät väistämättä ja viidentoista tai kahdenkymmenen vuoden päästä saattaa koittaa aika jolloin öljyn tuotanto sekä Länsimaiden elintaso alkaa pudota (siihen on kuitenkin vielä aikaa -- paljon enemmän kuin mitä "Pena" on ennustanut). Ensimmäinen asia josta nipistetään on juuri kehitysapu. Kehitysmailla on siihen asti aikaa saada asiansa kuntoon sekä oppia tulemaan toimeen ilman muiden apua.

Seuraavassa luvussa käsitellään lisää tekijöitä jotka uhkaavat hyvinvointiamme.


Takaisin