web space | free website | Business WebSite Hosting | Free Website Submission | shopping cart | php hosting

Luku 7 -- Missä on menty vikaan?

Olen siinä mielessä onnekas että sain elää lapsuuteni ja nuoruuteni 1970- ja 1980-luvulla. Elämä oli silloin kaikin puolin terveellisempää (ilmansaasteita lukuun ottamatta). Talvet olivat kylmempiä, ja paikkakunnalla jossa asuin oli hyvä latuverkosto, joten olosuhteet murtomaahiihtoon olivat erinomaiset. Minulla on vieläkin kunniakirja osallistumisesta 30-kilometrin laturetkelle vuodelta 1984. Vaikka sainkin ensimmäisen tietokoneeni jouluna 1984, en lopettanut muita harrastuksia; vasta 1980-luvun lopun lauhojen talvien myötä lopetin hiihtämisen; olisin varmaan lopettanut sen muutenkin; muut asiat tulivat kuvaan mukaan.

Ihmisiä vaivaa nykyään omituinen levottomuus; se alkoi 1980-luvun loppupuolella, enkä itsekään ole säästynyt tältä tunteelta; ehkä se oli osasyynä lamaantumiseen sekä siihen että vähensin ulkoilua. Tämä levottomuuden ja lyhytjänteisyyden alku osuu hyvin yksiin videoiden ja tietokoneiden yleistymisen kanssa. Näiden uusien "harrastusten" myötä ihmisten liikkuminen ulkona väheni, samoin kirjojen lukeminen. Ihmiset eivät enää kykene keskittymään mihinkään. Aina pitää olla jotain jolla kuormittaa aivot. Ei ihme että elokuvissakin pitää olla nykyään yhä enemmän räiskettä ja vähemmän sisältöä. Ja internetin keksiminen vain pahensi asioita. Kirjastossa käydessäni (ei Mäntässä) olen nähnyt samojen ihmisten, jotka ovat hieman yli kymmenvuotiaita, roikkuvat netin ääressä joka ikinen päivä. Enää ihmiset eivät kykene elämään päivästä toiseen arkisten askareiden parissa kuten ennen, kuten minäkin pystyin vielä 1980-luvulla. He eivät saa tarpeeksi sisältöä elämäänsä arkisista asioista eivätkä osaa keskittyä mihinkään pitkäjänteiseen. Siksi he odottavat epätoivoisesti muutosta -- mitä hyvänsä mistä saisivat jännitystä elämäänsä -- on se sitten talouden romahtaminen, sodat, luonnononnettomuudet, tai Jeesuksen toinen tuleminen. Tämä viimeksi mainitun -- tempauksen -- odottaminen ei ole mitään muuta kuin hätähuuto kun oma elämä on niin solmussa ja päivät ovat käyneet liian pitkäveteisiksi ja elämä muutenkin tarkoitusta vailla. Siksi he odottavat tempausta, ostavat aihetta käsitteleviä kirjoja vaikka heillä saattaa olla hyllyssä jo monta vastaavaa kirjaa joissa kaikissa on kerrottu samat asiat (pedon merkkiä käsittelevät kirjat ovat suosittuja -- niistä saa hyviä "kicksejä"). Ja sitten jos mitään ei tapahdu eikä ihminen osaa auttaa itseään, hän on vaarassa tehdä jotain typerää joka sitten pilaa kaikkien kristittyjen maineen (esimerkkejä tällaisesta on lukuisia: Klimenko retuutti naista, Meller lähetti asiakkailleen Bjarne Kallista herjaavan kirjeen, ja Pat Robertson kehoitti murhaamaan Hugo Chavesin). Totisesti, Illuminati on keksinyt pirullisen juonen käydä psykologista sotaa kristittyjä vastaan: olla tekemättä mitään!

Tietenkin, tämä on lähinnä Länsimaiden ongelma, mutta jos Länsimaiden kristityt saadaan lamaantumaan, heijastukset ulottuvat kaikkialle. Kehitysmaissa ihmiset elävät usein kuten suomalaiset vuosikymmeniä sitten, saaden enemmän sisältöä elämäänsä arkipäivän asioista. Tässä mielessä he ovat meitä onnellisemmassa asemassa. Ehkä Suomessakin ihmiset vielä pystyisivät kääntämään tämän kehityksen suunnan pysyvästi. Heidän tarvitsee vain ottaa itseään niskasta kiinni. Talvinen maisema on parasta mitä Suomella on tarjota. Jos on mahdollista muuta pohjoiseen missä on lunta ja pakkasta ja hiihdä viisi tai kymmenen kilometriä päivässä (tätä minäkin tein 1980-luvulla ja kaipaan vieläkin niitä aikoja). Rajoita tietokoneen ja varsinkin internetin käyttöä. Lue kirjoja.


Takaisin