|
|
Tämä on vaikea kysymys. Raamattu kyllä puhuu selvästi ennaltamääräämisopista, ks. Room. 8: 29-30 ja Ef.1 (erityisesti jakeet 4, 5, 11). Valittujen nimet ovat vielä teurastetun Karitsan elämänkirjassa, hamasta maailman perustamisesta (Ilm. 13: 8).
Keitä ovat sitten nämä valitut? Mielestäni he ovat eräänlaisia marttyyreja. Marttyyrius voi olla sielullista tai ruumiillista. Toiset teurastetaan aivan fyysisesti ja toiset ovat ns. sielun marttyyreja. Kyllä Vapahtajamme antoi esimerkin siitä, että seuraajatkin ovat samankaltaisen kohtalon omaavia. Ei ole palvelija opettajaansa kummempi. Jokainen todellinen uskova joutuu elämässään vainotuksi tavalla tai toisella; Raamattukin puhuu tästä. Ilman kärsimystä ei ole taivaspalkintoa (s.o. uusi Jerusalem).
Uskon silti, että Jeesus kuoli koko maailman puolesta, niin kuin 1 Joh. 2:2 sanoo. On kuitenkin uskovia ja toisia uskovia. Kaikille ihmisille on mahdollista pelastua uskomalla Jeesukseen, mutta Jumala on määrännyt toiset kulkemaan hieman kivisemmän tien kautta ja heille on varattuna pyhä kaupunki eli taivaallinen Jerusalem, joka on marttyyrien perintöosa. Toiset taas saavat tyytyä uuteen taivaaseen ja uuteen maahan; nämä pelastuvat siis viimeisellä tuomiolla 1000-vuotisen valtakunnan jälkeen.
Uskon siis jonkinlaiseen kalvinismiin, mutta en mene niin pitkälle kuin Meller, jos hän muka väittää että toiset on määrätty kadotukseen. Tämä on kaksinkertaista kalvinismia. Toki Raamattu puhuu kadotuksen lapsesta eli antikristuksesta ja Jeesus sanoo Juudas Iskariotista, että hän oli perkele alusta asti. Näin voidaan siis joistakin ihmisistä sanoa, että he ovat määrätyt kadotukseen. Heillekin kuitenkin Jumala antaa mahdollisuuden pelastua.
Kyllä siis Jeesuksen sovitustyö koskettaa kaikkia ihmisiä, mutta on erilaisia uskovia ja voittopalkinto on näin erilainen. On järkeenkäypää ja oikeudenmukaista, että ne jotka kärsivät Kristuksen tähden saavat suuremman palkinnon, kuin ne jotka vain uskovat Jeesukseen, mutta eivät joudu maksamaan mitään hintaa Jeesuksen seuraamisesta. Tällöin voidaan todellakin puhua ns. tyhmistä neitsyeistä, jotka elävät ehkä maailmallisemmin kuin todelliset uskovat (s.o. valitut).
Minä en ole varma siitä onko tyhmien neitsyeiden nimet teurastetun Karitsan elämänkirjassa, koska Room. 8: 29-30 puhuu niiden kirkastamisesta, jotka Jumala on edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi. Kuitenkin tyhmätkin neitsyet ovat jollain lailla uudestisyntyneet ja he pelastuvat viimeisellä tuomiolla (Ilm. 20: 11-15) ikään kuin tulen läpi. Lisäksi on olemassa ns. jumalallisia suruttomia, jotka elämällään todistavat Jeesus-uskostaan. Tästä puhuu ns. kansojen tuomio Matt. 25: 31-46:ssa. Hyvät teot, jotka suuntautuvat Jeesuksen vähimpiin veljiin ja kärsiviin lähimmäisiimme palkitaan viimeisellä tuomiolla. Näiden ihmisten henget voivat olla kuoleman jälkeen virumassa ns. Aabrahamin helmassa tuonelassa (tai jossakin vastaavassa, missä saadaan lohdutusta). Kolmanteen taivaaseen pääsevät nämä marttyyrisielut. Ks. erityisesti Ilm. 7: 9-17, jossa puhutaan suuresta joukosta, joka on joutunut kärsimään. Oppini eroaa siis kyllä aika tavalla Mellerin opista.
Vielä Melleristä ja Ollilasta. En ole tuominnut pelkän ulkonäön perusteella. Rinnastuksellani yhteneväiseen ulkonäköön tahdoin vain antaa hieman lisäväriä mahdolliseen kohtalonyhteyteen Mellerin ja Ollilan välillä, kun tiedetään että Nokia-yhtiö on taloudellinen peto. Patmos ja Nokia muistuttavat amerikkalaisuudessaan toisiaan. Meller ja Ollila ovat molemmat yksinvaltiaita ja jumalalliseen ironiaan kuuluu, että myös fyysisesti voidaan rinnastaa samankaltaisuuksia.
Terv. Olli
P.S. Voit julkaista kirjeenvaihdon.