web space | website hosting | Web Hosting | Free Website Submission | shopping cart | php hosting
Filmi "THE PASSION"

- Hyödyllinen vai vahingollinen?

Kirj. Tony Pearce (Lihavoinnit suomentajan)

http://www.lightforthelastdays.co.uk

Menin katsomaan Passion-filmiä viihteenä, mutta niin, että voisin ensi kädessä sanoa mielipiteeni niille monille, jotka kysyvät siitä minulta. Myönteisenä puolena on sanottava, että se kyllä lainaa evankeliumeja enemmän tai vähemmän tarkasti. Jeesuksen sanoissa on voimaa siitä riippumatta, missä tilanteessa niitä puhutaan. Yhteiskunnassa, joka paljolti poistaa Jeesuksen kuvasta kokonaan, se on luonut keskustelupohjaa Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa todellisuudelle.
Kielteinen puoli oli filmin yletön, turha ja minun mielestäni sairaan mielen, joka iloitsee saadessaan esittää sadismia ja julmuutta, tuottama väkivalta. On selvää, että ruoskinta ja ristiinnaulitseminen olivat kauhistuttavia todellisuudessakin, mutta siinä ei ollut mitään hengellistä tarkoitusta, että täytyi katsella kaikkea tätä verisyyttä niin pitkään. Jeesuksen ruoskintaan tuhlattiin paljon enemmän aikaa kuin itse ristiinnaulitsemiseen, joka on evankeliumien päätapahtuma. Itse asiassa evankeliumit eivät keskity kauhuun vaan Herran Jeesuksen uhrin merkitykseen. Filmissä Jeesusta hakattiin ja kidutettiin tilanteissa, joista ei ole mitään mainintaa evankeliumeissa, että sellaista olisi tapahtunut (esim. matkalla Getsemanesta oikeudenkäyntiin ylimmäisen papin edessä). Filmi alistaa Hänet niin intensiiviseen väkivaltaan, että todellisuudessa se olisi tappanut Hänet, ennen kuin Hän olisi ehtinyt ristille.

Se myös  esittää Hänet säälittävänä olentona, avuttomana uhrina vangitsijainsa käsissä. Evankeliumeissa Hän vapaaehtoisesti antautuu vallanpitäjille voidakseen olla uhri maailman syntien puolesta. Tästä huolimatta hän pysyy tapahtumien hallinnassa pidätyshetkestään lähtien, läpi oikeudenkäyntien Sanhedrinin ja Pilatuksen edessä ja vielä ristillä Hän valitsee kuolinhetkensä, kun sovittava uhri on täytetty. Filmissä ei ollenkaan yritetty selittää Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen hengellistä merkitystä ja ei-uskova filmin nähtyään voi mennä pois ilman mitään käsitystä, miksi Jeesus kesti tämän hirvittävän piinan ja kuoleman.

Sen lisäksi, että filmi ruokkii yleisön syyttömän väkivallan himoa, se ruokkii myös demonisten ilmiöiden himoa, kun Saatana ilmestyy Getsemanen puutarhassa ja kun demonit ilmestyvät kiduttamaan Juudas Iskariotia. Tämä on täysin Raamatun vastaista ja uusi osoitus modernin median mieltymyksestä yliluonnollisen pimeään puoleen. Suuressa osassa filmiä, varsinkin ristiinnaulitsemisen kohokohdissa, taustamusiikki luo 'aavemaisen/spirituaalisen' ilmapiirin, jonka tunsin johdattavan New Age'n okkulttiseen henkeen. Tämän kaltaiset mystiset valitukset ovat täysin ristiriidassa sellaisen musiikin kanssa, joka keskittyy Hänen Golgatalla ilmestyneeseen rakkauteensa.

Tämä filmi on hyvin voimakkaasti roomalaiskatolisuuden vaikuttama. Maria, Jeesuksen äiti ilmestyy kaikkialla, siitä huolimatta, että evankeliumeissa hän esiintyy vain kerran Joh.19:25-27, jossa hän näyttelee vain vähäistä osaa. Filmissä kiellettyään Herran Pietari polvistuu Marian eteen anoen anteeksiantoa. Maria esiintyy vahvistaen Jeesusta läpi koko ruoskinnan, ristin kantamisen ja itse ristiinnaulitsemisen piinan. Tämä liittyy katoliseen oppiin Mariasta jonkinlaisena kanssalunastajattarena, mikä on läpikotaisin raamatunvastainen . Filmissä tulee esille myös katolinen myytti 'Veronican nenäliinasta', jonka mukaan Jeesuksen kuva jäi nenäliinaan, jolla eräs nainen, nimeltä Veronica, muka pyyhki Jeesuksen kasvot matkalla ristille.

Ilmeisesti Gibson johti osan filmin lähdemateriaalista sisar Emmerich'in (1774-1824), katolisen näkijän teoksesta. Hänen kirjoituksensa ‘The Dolorous Passion of Our Lord Jesus Christ’ ovat pohjana joillekin yllättävämmille epäraamatullisille kohtauksille Gibson'in elokuvassa --  alkaen Jeesuksen kohtaamisesta Saatanan kanssa Getsemanessa ja jatkuen  tarkkoihin roomalaisten vartijoiden suorittaman ruoskinnan yksityiskohtiin ja ristiinnaulitsemiskohtaukseen, jossa hänen käsivartensa vedetään ulos kuopastaan ja korppi nokkii toiselta ryöväriltä ristillä silmät. Emmerich’in teos on ehdottomasti antisemitistinen, vaikka sen antisemitistisiä osia ei ole filmissä. Tässä teoksessa hän 'näkee' juutalaisten pappien antavan lahjuksia saadakseen ihmiset todistamaan väärin Jeesusta vastaan ja jopa antavan juomarahaa roomalaisille teloittajille. Hän myös kuvailee näkyään, kuinka Jeesuksen ristiä rakennettiin temppelin esipihalla Jerusalemissa. Emmerich’in elämäkerran kirjoittaja, 19. vuosisadalla, Rev. C.E. Schmoeger, kirjoitti, kuinka eräässä hänen näyssään 'vanha juutalaisakka Meyr' tunnusti hänelle, että 'juutalaiset maassamme ja muuallakin kuristivat kristittyjä lapsia ja käyttivät niiden verta kaikenlaisissa epäilyttävissä ja demonisissa menoissa.'

Gibson kieltää antisemiittiset syyt filmin tuottamiseen, vaikka tämä on ollut juutalaisyhteisön suurin huolenaihe. Filmi kyllä näyttää juutalaisen uskonnollisen johdon huonossa valossa (kuten myös UT). Toisaalta se kyllä osoittaa, että Jeesus ja opetuslapset olivat juutalaisia, puhuivat arameaa ja juhlivat pääsiäistä (kylläkin happamen eikä happamattoman leivän kera). On kyseenalaista, että monet tietämättömät ihmiset kykenisivät päättelemään, että Jeesuksen sekä ystävät että viholliset ovat juutalaisia. Filmi kyllä lainaa jaetta, jossa Jeesus sanoo, 'Ei kukaan sitä (henkeäni) minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni (Joh.10:18). Tämän pitäisi osoittaa ihmisille, että Jeesuksen kuolema oli vapaaehtoinen ja hänen oma ratkaisunsa, jotta Hän voisi olla uhri maailman syntien vuoksi. Kuitenkin epäilen tokko monikaan kykenee päättelemään tätä ilman, että se juurta jaksain heille selitetään. Siten filmi voi aiheuttaa jonkin verran antisemitismiä sellaisissa, jotka jo ovat vihamielisiä juutalaisia kohtaan. Mielestäni kuitenkin yhteiskunnassamme vaikuttaa muita voimia, jotka paljon todennäköisemmin luovat todellista antisemitismiä kuin tämä filmi, varsinkin äärimmäinen vihamielisyys Israelia kohtaan, jota media ajaa tänä päivänä sekä sotaisan Islamin kasvava vaikutus.

Tässä asiassa haaste uskoville on opettaa selvästi totuutta, että Jeesuksen veri puhuu armoa eikä kostoa ja että jokainen ajatus, että kristittyjen pitäisi vihata, vainota tai tappaa juutalaisia ristiinnaulitsemisen vuoksi, on Jeesuksen opetuksen ja päämäärien tarkka vastakohta. Julmuutta Jeesusta kohtaan filmissä suorittivat roomalaiset. Kättensä pesemisestä huolimatta Pontius Pilatuksella oli lopullinen vastuu Jeesuksen kuolemasta. Uusi Testamentti sanoo selvästi, kuka oli vastuussa Jeesuksen kuolemasta Apt 4:27-28: ".... kokoontuivat ... sekä Herodes että Pontius Pilatus pakanain ja Israelin sukukuntain kanssa,  tekemään kaiken, minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli edeltä määrännyt tapahtuvaksi." Toisin sanoen sekä pakanat että juutalaiset olivat vastuussa, mutta he suorittivat vain sen, mikä oli lopulta Jumalan tarkoitus, jotta Jeesus voisi olla syntiuhri koko maailman puolesta. Messiaaninen juutalainen, Steve Maltz, on tehnyt erinomaisen lentolehtisen, joka vastaa kysymykseen: 'Kuka tappoi Jeesuksen?'. Sitä on saatavana jaettavaksi. Uudessa kirjassani, "The Messiah Factor", on myös luku, joka vastaa tähän kysymykseen.

Mitä tulee siihen ideaan, jota monet seurakunnat ja kristilliset järjestöt ajavat, että tämä filmi johtaisi kristinuskon elpymiseen, niin pidän sitä mahdottomana seuraavasta syystä. Vaikka on tuottanut joitakin kauhistuttavan väkivaltaisia filmejä, Gibson on hyvin vanhakantaisen roomalaiskatolisen lahkon jäsen. Hän on esittänyt ristiriitaisia mielipiteitä koskien pelastusta -- ettei ole pelastusta katolisen kirkon ulkopuolella ja että kaikki tiet johtavat Jumalan luokse. James Caviezel, joka näyttelee Jeesusta filmissä, sanoo olevansa harras katolinen, joka sai innoituksensa Jeesuksen roolin ottamiseen Marian ilmestymisistä Medjugorje'ssa Kroatiassa. Näissä näyissä 'Marian' väitetään antaneen kymmenen 'salaisuutta', sanomia joiden väitetään sisältävän viimeiset luvut maailman historiassa, mukaan lukien lähestyvät rangaistukset päivämäärineen. Monica Belucci, joka näyttelee filmissä Maria Magdalenaa, on italialainen pornotähti.

Se, että johtavat kristilliset järjestöt, kuten Billy Grahamin BGEA ja London Premier Radio suosittelevat tätä filmiä, on uusi askel suuntaan hyväksyä Rooman kirkko aitona kristillisenä kirkkona, joka muka ei mitenkään olennaisesti eroa protestanttisista kirkoista. Todellisuudessa Rooma ui raamatullisen kristinuskon puolesta kuolleiden marttyyrien veressä, kuten William Tyndale'n, joka oli suuri raamatunkääntäjä englannin kielelle ja joka poltettiin harhaoppisena. Historiallisesti Rooma on aina vastustanut aidon evankeliumin leviämistä ja on edelleen tänä päivänä oikean kristinuskon mahtava vihollinen. Se tosiasia, että niin monet protestanttiset kirkot ja seurakunnat johtajineen täysin rinnoin ryntäävät hyväksymään sen, on varma merkki tämän ajan viimeisten päivien luopumuksesta. Raamatun sanoma on: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani". (Ilm.18:4).



 

 Takaisin