web space | free hosting | Web Hosting | Free Website Submission | shopping cart | php hosting

Huonosti tunnettu puolalaisten sodan jälkeinen vastarinta


October 24, 2013


Outcast Soldiers : The Forgotten Anti-Communist Crusaders.

Puolalaiset ovat huomattavia ihmisiä. Kestettyään useita menetyksiä taistelussaan natseja vastaan Toisessa maailmansodassa, puolalaisten vastarinta jatkui sissisodan muodossa kommunisteja vastaan 1960-luvun alkuun saakka. Tietenkään, he eivät saaneet apua vapaamuurareilta jotka hallitsevat Länttä.


By Blazej (henrymakow.com)

----------------------


Vain harvat länsimaiset tietävät tuhoisasta kamppailusta joka kattoi Puolan ja sen entiset maat (Läntinen Ukraina ja Valkovenäjä) Neuvostoliiton niin kutsutun 'vapauttamisen' jälkeen 1944 - 1945.

Ryhmä uskollisia nationalisteja ja katolisia, useimmat AK:n (Armia Krajowa) vasrarintaliikkeestä, päättivät että he eivät voisi suvaita jumalatonta kommunismia kotimaassaan. Nämä miehet ja naiset olivat sodan karaisemia taisteltuaan saksalaisia vastaan ja he saivat huomattavaa apua paikalliselta väestöltä. Noin 200 000 puolalaista taisteli tässä kommunismin vastaisessa kansannousussa vuosina 1944 - 1963.

Neuvostoliittolaiset käyttivät suunnattomia resursseja jäljittääkseen ja tuhotakseen nämä taistelijat, mukaan lukien useita NKVD:n divisioonia. Puolalaisia kollaboraattoreita käytettiin myös tässä sodassa, vaikka ei ole minkään arvoista että monet vanhemmat UB:n (Puolan NKVD) viranomaisista (tai: upseereista) olivat juutalaisia kommunisteja.


They didn't lay down their arms in 1945.

Kuitenkaan, nämä 'maata kiertävät sotilaat' (outcast soldiers), kuten ne nyt tunnetaan Puolassa, aiheuttivat kommunisteille huomattavaa vahinkoa. Tähän sissisotaan liittyi joukko sotilaallisia iskuja uusia kommunistisia vankiloita vastaan, samoin kuin valtion turvallisuusvirastoja, poliittisten vankien pidätyskeskuksia, sekä keskitysleirejä vastaan joita oli pystytetty kaikkialle maahan. He vapauttivat poliittisia vankeja, hyökkäsivät kommunistien yksikköjä vastaan ja teloittivat kollaboraattoreita sekä erityisen pahamaineisia kuulustelijoita.

Kommunistijohtajat olivat niin huolissaan että he ilmoittivat useista armahduksista, jotka kaikki olivat vain juonia joita käytettiin sieppaamaan ja teloittamaan taistelijoita tai ainakin laittamaan heidät vankilaan.

Kansannousu lopulta lyötiin kun maa tuli täyteen neuvostoliittolaisia ja kommunistisia puolalaisia sotilaita ja kun tuli selväksi että Lännestä ei saataisi minkäänlaista apua. Viimeiset laukausket ammuttiin 21.10.1963, kahdeksantoista vuotta Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen.

Koko kansannousun ajan, minkäänlaista tukea ei saatu läntisistä demokratioista. Truman ja Churchill pitivät molemmat järkähtämättä kiinni Jaltan sopimuksesta, joka antoi neuvostoliittolaisille suunnattomia maa-alueita jotka koostuivat aiemmin demokraattisista ja kristillisistä maista. Kaikki mahdollisuudet tuhota kommunismi kerralla ja lopullisesti kuolivat Kenraali Pattonin mukana.

Kuitenkin, ne jotka selviytyivät sodasta ja kommunistisesta hallinnosta (meidän täytyy muistaa että kommunistit ovat äärimmäisen kostonhimoisia) sanovat usein että he ovat iloisia siitä että ottivta osaa tähän taisteluun, vaikka he olivat suurelta osin tuomittuja epäonnistumiseen sekä lopulliseen tappioon.

Heidän asenteestaan tekee yhteenvedon professori Henryk Elzenberg, yliopiston tiedemies (university scholar) jonka kommunistit erottivat koska hän ei ollut 'poliittisesti korrekti'. "Taistelun tunnetta ei pitäisi mitata voitonmahdollisuuksilla vaan puolustuksen arvoilla joista tämä taistelu koostui."

Nykyajan Puolassa jota jälkikommunistiset ja liberaalit puolueet suurelta osin hallitsevat, on yhä vaikeampaa muistella näitä urheita sankareita jotka eivät halunneet kukistaa yhtä pahaa vain siksi että toinen samanlainen tulisi sen tilalle hallitsemaan heitä. Nämä 'maata kiertävät' sotilaat esitetään juutalaisvastaisina liberaalin median toimesta jotka kohdistivat iskunsa juutalaisiin komissaareihin kansannousun aikana.

Ei ole löytynyt rahoitusta elokuvalle, jota yhä tehdään lahjoitusten turvin, liittyen eräisiin taistelijoihin, se on nimeltään Historia Roja. Ei ollut puutetta rahasta kun tehtiin elokuvaa tästä houkutuslinnusta (shill), Walesasta, joka ilmestyi tänä vuonna. Puolan kommunistisella/vapaamuurari-eliitillä on ilmiselvästi omat suosikkinsa.

http://www.youtube.com/watch?v=Ui3uPrG27bE


ZZ KOMMENTOI:

Kiitos tästä tuoreimmasta artikkelistasi. Kuten sinä näet, nuoriso tarvitsee ainoastaan hieman rohkaisia ja esimerkkiä.

Nämä puolalaiset antikommunistiset partisaanit ovat nimeltään 'Voittamattomat' (The Invincibles). Heistä viimeinen surmattiin kommunistien toimesta kentällä tasan 50 vuotta sitten, lokakuussa 1963, toisin sanoen, kaksilymmentä vuotta sodan jälkeen.

Jos sinä todella haluat ymmärtää tämän jota on niin pilkattu läntisten valtavirran historioitsijoiden taholta, sinun täytyy myöntää yksi perustava luonteenpiirre: sankarillinen, alistumaton, peräänantamaton vapauden rakkaus. Tämä suunnaton, geneettinen atavismi teki tälle kansakunnalle mahdolliseksi elää kahden vihamielisen kulttuurin välissä: saksalaisen teutonisen ja Venäjän imperialistisen. He syvästi suuttuneita ja he pelkäävät kuollakseen meidän syvään juurtunutta vapauden rakkauttamme. Yhteiskuntana me olemme niskoittelevia, ja ollakseni rehellinen, en ole siitä erityisen ylpeä. Mutta kansakuntana me olemme jättiläisiä. Yksi katse Voittamattomiin on riittävä todiste.

Minulle henkilökohtaisesti Voittamattomien suuri sankari oli Witold Pilecki, nuori kaveri joka tahallisesti antoi SS:n vangita itsensä Varsovan kadulla joutuakseen Auschwitzin kuolemanleirille. Hän itse asiassa meni sinne omasta halustaan, jos sinä voit uskoa siihen. Hän loi sinne vastarintaliikkeen ja pakeni sieltä ollakseen ensimmäinen joka raportoi saksalaisten keskitysleireistä Britannian hallitukselle. Hän meni helvettiin ja palasi takaisin, mutta kommunistit nappasivat hänet sodan jälkeen, ja sadistisen kidutuksen päätteeksi hän kuoli vuonna 1948. Vähän ennen kuolemaansa hän sanoi, että SS oli lastenleikkiä verrattuna neuvostoliittolaisiin.

Pileckin ruumis, useiden hänen toveriensa kanssa, on haudattu tuntemattomaan paikkaan, ilman minkäänlaisia virallisia papereita. Tänä vuonna hänen jäännöksensä on mitä varmimin tunnistettu merkitsemättömästä joukkohaudasta Varsovan kaupungin hautausmaan aitojen sisällä, joten tämä sankari saa kunnialliset hautajaisensa pian.

Nämä Voittamattomat olivat todellisia sankereita, käsittämättömän suuria nykyajan ihmiselle, mutta siitä huolimatta todellisia. Vapaus yli kaiken.


http://henrymakow.com/2013/10/Polish-Anti-Communist-Resistance%20.html


Takaisin